Kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa...

Hyvin on "kakukas" viikonloppu takana.. Lauantaille tein yhteensä neljä kakkua.

Ensimmäinen meni ystäväni tyttären syntymäpäiville. Neiti toivoi itselleen Furby-kakkua, kun omistaa kyseisen lelunkin.. :D Selvä se, päätin sitten tehdä sellaisen muotokakkuna.

Sisälle kakkuun toivottiin mustikkaa ja valkosuklaata.

Kakkuun tein voikakkupohjan, jotta Furby pysyisi paremmin kasassa.. Kakusta kun tuli ehkä vähän korkeampi kuin mitä oli leveä. Tähän kakkuun laitoin myös tavallisesta poiketen vähän ohuemmalti täytettä, sekin oli toiveena, ja kyllähän korkea kakku pysyi paremmin kasassakin näin. :)

Lopputulos oli kutakuinkin tämä:

Pikkukakku oli ihan vain kynttilää varten.. ;)

Ja hyvin oli ollut kuulemma mieluinen, kaikki tytöt ois halunnu paijata... ;D

Loput kolme kakkua -kermakakku ja pari voileipäkakkua- menikin sitten eräälle perheelle ristiäisjuhliin. Kermakakkuun tuli täytteeksi valkosuklaamoussea ja vadelmamoussea. Voileipäkakut haluttiin olevan kala-,sekä poro-täytteiset.

Sovittiin että teen kakut suoraan sellaisille alustoille että ne on helppo myös laittaa tarjolle niillä , eikä tarvi alkaa etsimään sopivia lautasia.. Ja näin syntyy jämäkät ja räätälöidyt alustat kakuille:

Paksua pahvia ja mattoveitsi.

Pari pahvia päällekkäin ja teipataan yhteen.

Käärästään pahvit ensin folioon, ja päälle vielä tuorekelmua..

Lopuksi sopivan kokoiset kakkupahvit kiinni alustaan pienellä palalla kaksipuoliteippiä ja kakkualusta on valmis! :D

Kermakakun koristeiden haluttiin olevan violetinsävyisiä, ei tavallista pinkkiä.. Ja voileipäkakut maultaan "raskaita", ei mitään kevytversioita. Ja runsailla koristuksilla.

Tämmöiset kakut sitten lähetin matkaan.. Edessä oli pitkä ja kivinen tie, johonkin kauas monta kymmentä kilometriä keskustasta..

Muutaman tunnin päästä kakkujen saattamisesta matkaan sain kuvaviestin.. Kermakakku ei ollut kestänyt jostain syystä kuljetusta, ja oli aivan kamalan näköinen.. Oli  kuin olisin saanut iskun vatsaan. Ensimmäisenä tunteena hiipi pintaan paniikki, ja "ei tämä voi olla totta, onkohan tämä vitsi..." En oikein tiennyt itkeäkkö vai nauraa, ja mitä sanoa, vai kadotakko maan alle..... Ensimmäinen kerta kun tämmöistä sattuu minun kohdalleni.. :( (jos ei lasketa sitä kun alkuaikoina vahingossa pudotin yllärikakun lattialle nurinpäin, mutta siinä nyt ei suurta vahinkoa sattunut kun kukaan ei siitä tiennyt saati osannut odottaa semmoista..) Ja todella ikävää että tavallaanhan tämä sattui toisten juhlien kustannuksella.. :(

Voin vain kuvitella miltä juhlapaikalla äiti-ihmisestä on tuntunut.. Itse jos olisin ollut kakun saajan tilanteessa niin ihan varmasti olisin vuodattanut kyyneleen jos toisenkin. Noh asiasta viestiteltiin ja soiteltiin ja päädyttiin siihen että he itse koittavat pelastaa kakun tasoittamalla kermat reunoille ja sommittelemalla koristeet jotka oli pelastettavissa.. Tarjouduin kyllä ajamaan toista tuntia kestävän matkan korjaamaan kakun paikanpäällekkin.. "Onneksi" juhlat olivat vasta seuraavana päivänä niin mieli ehti itse kullakin rauhoittua ja varmaan järkeistää asian niin että eihän tämä nyt maailmanloppu ole.. Mutta kyllä harmitti. Ja juuri tällä kertaa kun toinen hyvä kakun tekijä oli suositellut kysymään kakkua minulta, kun ei itse ollut kykeneväinen juuri silloin kakkua tekemään... Jotenkin todella noloa. :(

Kyllä meni ilta ja yö pyöriessä ja hyöriessä ja miettiessä että mikä meni pieleen? Mitä tein väärin ja miksi näin kävi? Mitähän ne nyt siellä ajattelee jotka kakkua yrittää tuskissaan pelastaa...?

 Ihan ekaksi mieleen tuli että kakku oli varmaan liian kostea, eihän täytekakun saa kuivakaan olla, mutta tällä kertaa taisi olla liian kostea. Jos siitä johtuen kerma ei kiinnittynyt kunnolla kakkuun... Ja automatkan aikana siihen kohdistuva tasainen tärinä sitten aiheutti tuon romahtamisen.. Ja saattoipa kermassakin olla jotain vikaa (en väitä etteikö tekijäkin joskus tekisi virhearvioita), viime aikoina olen käyttänyt pursotukseenkin kuohukerman ja tuorejuuston sekoitusta, mutta tällä kertaa käytin kuohukerman tilalta vispikermaa, kun ajattelin että jälki olisi vähän "sileämmän" ja siistimmän näköinen. Noh, ei toiminut tällä kertaa ihan niin kuin ajattelin. Kaukana siistin näköisestä.

Mutta eipä se auta kuin hyväksyä, että aina ei voi onnistua ja että virheistä ja epäonnistumisista oppii. Onneksi kakuista tuli kuitenkin palautetta vielä perästä, että olivat olleet ihan super-hyviä. Vähän ehkä kompensoi. ;) 

Näihin kuviin ja sekaviin tunteisiin... Hyvää yötä ja rauhallista pääsiäisen aikaa. <3